Voi ei. Tätä mä pelkäsin ja toivoin samaan aikaan. Kieltäminen ei sammuttanu sitä. Ei millään. Lähinnä päin vastoin. Tuun hulluksi, koska tää tunne on hirveen vangitseva. En tarkoita et aattelen tilannetta 24/7 vaan se vain on vahvasti läsnä. Ei voi heittää mitään et vain. Ei se oo vain. Se on, on ja on ilman vain:ia. Niinhän se menee, että tämmöstä  ei voi hallita. Ei sitä voi pistää aisoihin, se pistää sut. Ei auta mikään.